Viimeinen keikka
Nurminen/Nurminen
Pitäisikö olla huolissaan hän istuu vain hiljaa tuolissaan katsoo eteensä, hieman viintä juo joka muistoja soittajan mieleen tuo hän on keikkoja satoja heittänyt kunnes mieleen on hiljaa hiipinyt koska tulee se keikka viimeinen miten kävelen eteen sen mielessä usein hiertää tää kuinka jaksoi se ennen viihdyttää kun bändinä bussissa istuttiin illan keikkoja yhdessä kuunneltiin vai hauskanko toi olla itsenään sydän yleisön edessä leväällään toisten seurassa heilua tahdissa vaan ja unohtaa murheitaan mutta saavu ei keikka viimeinen sitä turha on ootella tietäen se jäänyt on osaksi sisään elämään jota päivästä toiseen täällä vietetään mitä kaipaan jää jos loppuu tää onko baareissa sittenkään elämää joka lähtemään saisi uudestaan niihin soittosirkusta kasaamaan siitä selvää kuvaa ei taaskaan saa vaikka pulloa kuinka kuristaa sieltä heru ei tietoa aiheeseen joka jäänyt on vaiheeseen tulematta jää keikka viimeinen tarinoissa se on soittorosvojen ja tarinaksi elämään se jään kuten kerran jää myös elämämme tää mutta saavu ei keikka viimeinen sitä turha on ootella tietäen se jäänyt on osaksi sisään elämään jota päivästä toiseen täällä vietetään