Viimeinen keikka

Nurminen/Nurminen

Pitäisikö olla huolissaan
hän istuu vain hiljaa tuolissaan
katsoo eteensä, hieman viintä juo
joka muistoja soittajan mieleen tuo
hän on keikkoja satoja heittänyt
kunnes mieleen on hiljaa hiipinyt
koska tulee se keikka viimeinen
miten kävelen eteen sen

mielessä usein hiertää tää
kuinka jaksoi se ennen viihdyttää
kun bändinä bussissa istuttiin
illan keikkoja yhdessä kuunneltiin
vai hauskanko toi olla itsenään
sydän yleisön edessä leväällään
toisten seurassa heilua tahdissa vaan
ja unohtaa murheitaan

mutta saavu ei keikka viimeinen
sitä turha on ootella tietäen
se jäänyt on osaksi sisään elämään
jota päivästä toiseen täällä vietetään

mitä kaipaan jää jos loppuu tää
onko baareissa sittenkään elämää
joka lähtemään saisi uudestaan
niihin soittosirkusta kasaamaan
siitä selvää kuvaa ei taaskaan saa
vaikka pulloa kuinka kuristaa
sieltä heru ei tietoa aiheeseen
joka jäänyt on vaiheeseen

tulematta jää keikka viimeinen
tarinoissa se on soittorosvojen
ja tarinaksi elämään se jään
kuten kerran jää myös elämämme tää

mutta saavu ei keikka viimeinen
sitä turha on ootella tietäen
se jäänyt on osaksi sisään elämään
jota päivästä toiseen täällä vietetään